Tonin ja Lindan tie perhehoitajaksi

Perhehoitajan arki sisältää niin ylä- kuin alamäkiä kuten kenen tahansa lapsiperheen. Parhaita hetkiä ovat usein pienet, arjen keskellä koetut onnistumiset. Edellisessä ammatissaan Toni ja Lina olivat poliiseja; Toni ajoi partioautoa ja Linda työskenteli rikostutkijana. Tässä perhe kertoo oman tarinansa, miten heistä tuli perhehoitajia.

"Olimme toimineet tukiperheenä aikaisemmin ja siitä lähti idea ja toive pystyä auttaa enemmän. Tonin sukulaiset ovat toimineet sijaisvanhempina jo pidempään, joten asia ei ollut meille ihan vieras. Asia kiinnosti meitä ja olimme miettineet asiaa pitkään. Olimme kahdestaan talvilomalla Saariselällä, kun Facebookin kautta näimme Suomen Perhekodit Oy:n ilmoituksen. Ilmoituksessa oli mm. ilmoitettu kuinka monta lasta on vailla kotia ja luku hirvitti meitä. Päätimme ottaa yhteyttä, koska koimme että meillä olisi edellytykset auttaa. Jos meidät hyväksyttäisiin koulutukseen niin asia olisi sillä selvä.

Meidän perheemme on uusperhe mihin kuuluu yhteensä 4 lasta, joista kaksi on kirjoilla samassa osoitteessa meidän kanssamme. Asumme omakotitalossa maalla ja silloin meillä asui kaksi koiraa, kaksi kissaa sekä kaksi lammasta. Tällä hetkellä asumme edelleen samassa paikassa ja luonamme asuu sijoitetun lapsen lisäksi kanoja, ankkoja, lampaita, vuohia, koiria, kissoja ja kohta myös lehmä. Sijoitettu lapsi muutti meille kesällä 2020.

Suomen Perhekodit Oy järjesti meille koulutuksen, jossa perehdyttiin erilaisiin asioihin, mitkä liittyvät perhehoitajaksi ryhtymiseen. Kävimme myös läpi parisuhdettamme, jotta tuli selvyys, että parisuhde on vankalla pohjalla. Koulutus oli hyödyllinen ja kattava. Koimme että olimme valmiit ottamaan lapsen vastaan eikä kertaakaan tuntunut, että jäisimme yksin. Suomen Perhekodista ovat meihin yhteydessä jatkuvasti, ja me olemme heihin yhteydessä, jos on tarvetta. Koemme että saamme myös tarvittavan avun ja tuen koko ajan, myös sen jälkeen, kun sijoitettu lapsi muutti meille. Linda on tällä hetkellä virkavapaalla ja Toni tekee myös töitä oman firman parissa.

Perhehoitajana on ollut sekä haasteita että rikkaita kokemuksia. On kiva nähdä, kuinka lapsi on kehittynyt ja oppinut elämään arkielämää. Lapsi on myös sopeutunut meidän perheeseen hyvin. Asioita mitkä ovat olleet meidän perheellemme itsestään selvyyksiä, eivät välttämättä ole kaikille. Uskomme, että meidän ympäristömme täällä maalla rauhoittaa ketä vain mutta varsinkin lasta kenellä on ollut kirjava ja rikkinäinen tausta. Perhehoitajana pitää olla rauhallinen ja on tärkeätä, että oma elämä on balanssissa, jotta pystyy tukemaan ja hoitamaan huostaanotettua lasta mahdollisimman hyvin.

On tärkeätä muistaa, että lapsia on erilaisia ja jokaisella on erilainen tausta ja historia. Lapselle pitää antaa aikaa kehittyä ja turvallinen ympäristö kasvaa, jotta voi käydä omat asiat rauhassa läpi. Sijoitettu lapsi voi asua kanssamme hetken tai jopa täysi-ikäiseksi asti. Emme kuitenkaan mieti sitä vaan elämme hetkessä ja keskitytään perhe-elämään. Perhehoitajaksi voi ryhtyä kuka vain, kenellä on sydän oikeassa paikassa ja halu auttaa muita.

Meillä tosiaan on 4 omaa lasta, joka hiukan alussa mietitytti ja heidän kanssaan keskusteltiin myös asiasta ja haluttiin kuulla heidän mielipiteensä asiaan. Sitten me vain ajattelimme, että meidän lapsemme ovat kyllä jo niin omatoimisia, että siitä ei tule ongelmaa. Jokainen lapsi kaipaa turvallista perhe-elämää; rajoja ja rakkautta. Siinä meidän mielestämme kaksi tärkeää elementtiä lapsen kehitykselle. Meille asiat itsestäänselvyyksiä, mutta kaikille ei. Vaikka kaikki ei aina ole tai mene suunnitelmien mukaan, siksi me vanhemmat olemme niitä ketkä esimerkillään näyttää lapsille, että kaikesta selviää. Se, että voit auttaa tuomalla edes yhdelle lapselle ”normaalimpi” elämä on sen kaiken arvoista loppujen lopuksi. "